Lämpötila on fyysinen perusta, ja käytännöllisesti katsoen kaikki luonnon prosessit liittyvät läheisesti siihen. Lämpötila -anturit ovat varhaisimpia kehittyneitä ja yleisimmin käytettyjä anturityyppejä. Niiden markkinaosuus ylittää huomattavasti muiden anturiluokkien. Lämpötilan käyttö mittaan on juurtunut 1700 -luvun alkuun. Puolijohdeteknologian edistymisen myötä tämä vuosisata onnähnyt puolijohteiden termoelementtien, PN -risteyslämpötilan anturien ja integroidun lämpötilaanturin kehityksen. Vastaavasti, aallon periaatteiden perusteella-Aine -vuorovaikutukset, akustiset lämpötila -anturit, infrapuna -anturit ja mikroaaltoanturit on myös kehitetty. Kun kaksi erilaisista materiaaleista valmistettuja johtimia on liitetty pisteeseen ja että risteys lämmitetään, elektromotiivivoima (jännite) syntyy johtimien lämmittämättömien päiden väliin. Tämän jänniteeron suuruus riippuu lämmittämättömien mittauspisteiden lämpötilasta ja kahden johtimen materiaalista. Tämä ilmiö voi tapahtua laajalla lämpötila -alueella. Mittaamalla tarkasti tämä jänniteeron ja tuntemalla ympäristön lämpötila lämmittämättömiin päihin, lämpötila lämmitetyssä liitossa voidaan määrittää tarkasti. Koska tämä vaikutus vaatii kaksi erilaista johtavaa materiaalia, sitä kutsutaan "termoelementti". Eri materiaalikombinaatioista valmistetut termoelementit ovat sopivia eri lämpötila -alueille janiillä on vaihtelevat herkkyydet. Termoelementin herkkyys viittaa lähtöjännitteen muutokseen 1 ° C: ssa lämpötilan muutoksessa lämmitetyssä liitossa. Suurimmalle osalle metallia-Pohjaiset lämpöparit, tämä arvo vaihtelee tyypillisesti välillä 5 - 40 mikrovoltia \/ ° C. Termoelementtien anturit ovat omat edut ja rajoituksensa. Niillä on yleensä suhteellisen alhainen herkkyys jane ovat alttiita ympäristösignaalien ja lämpötilan siirtymisen häiriöille esivahvistimissa, mikä tekeeniistä vähemmän sopivia pienten lämpötilan muutosten mittaamiseen. Koska termoelementtien herkkyys on kuitenkin käytettyjen materiaalien paksuudesta riippumaton, lämpötila -anturien luomiseen voidaan kuitenkin käyttää erittäin hienoja materiaaleja. Lisäksi lämpöparilla käytetyillä metalleilla on erinomainen taipuisuus, mikä mahdollistaanämä herkän lämpötilan-Tunnistuselementit erittäinnopean vasteennopeuden saavuttamiseksi, jolloinne kykenevät mittaamaannopeasti muuttuvia prosesseja. Saatavilla olevista monista valikoimasta lämpötila -anturit ovat yleisimmin käytettyjä. Nykyaikaiset lämpötila -anturit on suunniteltu erittäin kompakteiksi, mikä on edelleen laajentanut sovelluksiaan eri teollisuustuotannon aloilla ja tuonut lukemattomia mukavuuksia ja toimintoja päivittäiseen elämäämme.

Termistori on lämpötila-Herkkä vastus, jonka vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan kanssa. Thermistorit: Rakenteen mukaan/Muoto: pallomainen, sauva-muotoinen, putkimainen, levy-rengas-muotoinen jne. Lämmitystilan avulla: Suora-lämmitys (itse-lämmitys) ja sivu-lämmitys (ulkoinen lämmitys). Työlämpötila -alueella:normaali lämpötila, korkea lämpötila, ultra-matala lämpötila. Lämpötilakerroin: Positiivinen lämpötilakerroin (PTC): Kestävyys kasvaa lämpötilan kanssa (esim. Batio₃-perus-). Negatiivinen lämpötilakerroin (NTC): Resistanssi laskee lämpötilan kanssa (yleisimmin käytetty, esim. MNO₂-perus-). Tärkeimmät ominaisuudet: Korkea herkkyys: Resistenssi muuttuunopeasti pienten lämpötilan vaihteluilla. Epälineaarisuus: NTC/PTC -vastus-Lämpötilasuhteet ovat epälineaarisia (esim. NTC:n eksponentiaalinen). Sovellukset: Lämpötilan mittaus (esimerkiksi termostaatit), ylivirtasuoja (PTC -sulakkeet), lämpötilan kompensointi (piireissä). Nimellinen arvo Huomaa: Nimellisvastus mitataan 25 ° C: ssa. Todellinen vastus voi poikkeaa itsensä takia-lämmitys tai materiaaliominaisuudet. Esimerkiksi PTC -termistorit osoittavat terävän resistanssinnousun kriittisen lämpötilan yläpuolella, kun taas NTC -termistoreilla on eksponentiaalinen rappeutuminen.

Termistori (lyhenne "lämpövastukselle") on lämpötila-Herkkä puolijohdelaite, jonka vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan kanssa. Sen toimintaperiaate riippuu lämpötilasta-Puolijohdemateriaalien, pääasiassa metallioksidien, kuten mangaanin,nikkelin tai koboltin, riippuvat sähköiset ominaisuudet.

(1) Visuaalinen tarkastus Tarkkaile ensin termistorin ulkoa. Varmista, että potentiometrillä tai termistorilla on selkeät merkinnät, ilman korroosiota juotosvälilehteillä tai -tappeilla. Pyörivän akselin tulee kääntyä sujuvasti sopivalla tiiviydella, eikä kiertokyvyn aikana saa olla mekaanista melua tai värinää. (2) Tarkista löysät yhteydet Ravista varovasti potentiometrin tai termistorin juotosvälilehdet tainastat. Löysää ei pitäisi havaita. (3) Vastusmittaus Aseta yleismittari sopivaksi vastusalueelle ja suorita Ohm -nolla -säätö. Kytke monimittarin koettimet (Polaarisuuden huomiotta jättäminen) termistorin kahteen päätelaitteeseen. Mittaa todellinen vastusarvo. Vertaa mitattua arvoa termistorinnimellisarvoon: Jos osoitin ei liiku, sisäinen vastus on auki-piire (vaurioitunut). Merkittävä poikkeamanimellisarvosta osoittaa vian. (4) Kontaktipisteen testi Kytke yksi anturi keskustappiin (linkitetty sisäiseen liikkuvaan kosketukseen) ja toinen mihin tahansa muuhun terminaaliin. Kierrä akselia hitaasti. Mittarinneulan tulisi liikkua sujuvasti ja vastaavasti. Neulan hyppääminen tai pudottaminen ehdottaa huonoa kosketusta liikkuvan kosketuksen ja vastuksen elementin välillä.